Digimarkkinointia ei tarvitse ulkoistaa kokonaan eikä tehdä kokonaan itse. Useimmissa yrityksissä toimivin ratkaisu syntyy, kun markkinointi jaetaan osa-alueisiin ja jokaisesta päätetään erikseen, tehdäänkö se itse, kumppanin kanssa vai kumppanin toimesta. Kolme asiaa ratkaisee jaon. Kuinka tasaisesti työtä on, kuinka moneen osa-alueeseen sisäinen aika riittää ja kuinka tiiviisti tehtävä kytkeytyy liiketoiminnan päätöksentekoon. Tämä artikkeli käy läpi nämä kriteerit, kolme tavallista tapaa jakaa työ ja sen, missä kohdassa hajauttaminen alkaa syödä omaa hyötyään.
Ulkoistuskeskustelu käydään monesti ääripäiden välillä, mutta yleensä yritykset toimivat niiden välissä. The CMO Surveyn vuoden 2026 tutkimuksen mukaan yritykset ulkoistavat noin kolmanneksen digitaalisen markkinoinnin toimenpiteistään ulkopuolisille toimistoille ja kumppaneille. Suurin osa työstä tehdään siis itse, mutta harva tekee kaiken itse.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että päätös ei ole kertaluonteinen valinta kahden mallin välillä vaan jatkuva arvio siitä, mihin osaamiseen ja aikaan kannattaa itse panostaa. Jako myös muuttuu, kun yritys kasvaa tai markkinoinnin rooli liiketoiminnassa tarkentuu.
Kolme kysymystä, joilla jako kannattaa tehdä
Kolme tavallista tapaa jakaa työ
Yksi osa-alue kumppanille, muu sisällä. Sopii tilanteeseen, jossa tiimi on jo olemassa mutta yksi osaamisalue puuttuu tai vie suhteettomasti aikaa. Ulkoistettava osa on tyypillisesti esimerkiksi videotuotanto, mainonta, analytiikka tai markkinoinnin automaatio. Riski on rajattu ja vaikutus on helppo arvioida, koska muu markkinointi jatkuu vertailukohtana ennallaan.
Toteutus kumppanille, johtaminen sisällä. Yleisin malli keskisuuressa yrityksessä. Sisällä on markkinoinnista vastaava henkilö, joka omistaa tavoitteet ja tekee päätökset, ja kumppani vastaa toteutuksesta sekä tuo suunnitteluun näkemystä useasta toimialasta ja kanavasta. Malli toimii silloin, kun sisäisellä vastuuhenkilöllä on aikaa johtaa yhteistyötä eikä vain hyväksyä ehdotuksia.
Kumppani markkinointijohdon jatkeena. Kasvuvaiheessa ja pienemmässä organisaatiossa markkinoinnin pitää usein tuottaa tulosta ennen kuin tiimin rakentamiseen on varaa. Rekrytointi kestää tyypillisesti kuukausia, ja väärä valinta sitoo sekä rahaa että aikaa. Tässä mallissa kumppani osallistuu myös suunnitteluun ja mittaamisen rakentamiseen, ja yrityksen sisällä on yksi henkilö, jolla on valtuudet päättää budjetista ja suunnasta.
Kumppanin rooli ratkaisee enemmän kuin ulkoistuksen aste
Ulkoistuksen tuotto riippuu vähemmän siitä, kuinka suuri osa työstä ostetaan, ja enemmän siitä, millä tasolla kumppani työskentelee. Operatiivinen kumppani toteuttaa sen, mitä tilataan, ja raportoi kanavamittareita. Strateginen kumppani osallistuu siihen, mitä tavoitellaan ja millä perusteella panostuksia siirretään, ja raportoi vaikutusta liiketoiminnan mittareihin. Ero ei ole sopimuksen koossa vaan siinä, kuinka paljon tietoa kumppanilla on käytettävissään ja kuinka lähellä päätöksentekoa hän on.
Tämä ero näkyy myös budjeteissa. Gartnerin vuoden 2026 CMO-tutkimuksessa 57 prosenttia markkinointijohtajista arvioi, ettei heillä ole riittävää osaamista strategiansa toteuttamiseen, ja 56 prosenttia piti budjettia riittämättömänä. Samaan aikaan mediapanostuksia on kasvatettu osin toimistokuluja karsimalla. Kun rahaa on rajallisesti, ensimmäisenä karsitaan se työ, jonka vaikutusta liiketoimintaan ei pystytä osoittamaan. Kumppanuus kestää siis parhaiten silloin, kun sen tulokset on kytketty liiketoiminnan lukuihin eikä kanavaraportteihin.
Missä kohdassa hajauttaminen alkaa syödä hyötyään
Useilla yrityksillä on useita ulkoistettuja markkinoinnin kumppaneita eri osa-alueille. Työn jakaminen usealle kumppanille on perusteltua, kun osa-alueet vaativat aidosti eri erikoisosaamista. Verkkosivujen tekninen toteutus ja mainonnan optimointi ovat eri työtä, eikä sama tekijä ole aina paras molemmissa.
Hyöty kääntyy kuitenkin toiseen suuntaan, kun kokonaiskuva pirstoutuu. Jos mainonta on yhdellä toimijalla, sisältö toisella ja verkkosivut kolmannella, koordinointi siirtyy yrityksen omalle vastuulle ja vie aikaa siitä työstä, jota varten kumppanit hankittiin. Samalla yksikään kumppani ei näe koko polkua, jolloin havainnot yhdestä kanavasta eivät päädy hyödyksi toisessa. Mainonnan tuloksista oppii asioita, jotka pitäisi näkyä sisällössä ja verkkosivujen rakenteessa, mutta se edellyttää, että joku näkee molemmat.
Riippumatta siitä, montako kumppania on, datan ja järjestelmien omistajuus kuuluu yritykselle. Mainostilit, analytiikka, verkkotunnukset ja markkinointijärjestelmä tulee olla yrityksen omissa nimissä, ja dokumentaation on säilyttävä myös yhteistyön päättyessä. Tämä on myös se asia, joka tekee jaon muuttamisesta myöhemmin helppoa.
Päätös oman tiimin ja kumppanin välillä ei siis ole lopullinen eikä sen tarvitse olla kaikki tai ei mitään. Olennaista on, että jokaisella osa-alueella on tekijä, jolla on siihen aikaa ja osaamista, ja että joku näkee kokonaisuuden ja vastaa siitä. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, jakoa voi säätää sitä mukaa kun liiketoiminta muuttuu.
Lähteet
Gartner. (2026). CMO Spend Survey 2026.
Chief Marketer. (2026). Gartner CMO Spend Survey: Budgets reflect increase in consumption-based martech, paid media spend.
The CMO Survey. (2026). Highlights and insights report, spring 2026. Duke University Fuqua School of Business.
Tyohakuapu.fi. (2026). Markkinointipäällikkö palkka 2026.
Tyel-vakuutus.fi. (2026). Työnantajan sivukulut ja sosiaalivakuutusmaksut 2026.